hän ei enää, hymyhuulin
uneen illan tullen sinua nyt suutele
hän ei enää, toisten kuullen
hellin sanoin sua omaksensa huutele
sinä mietit, mistä johtuu, että rakkaus on sellaiseksi muuttunut
sinä mietit, jatkuvasti,
mitä yhteisistä hetkistä on puuttunut
ei se ole sydämestään puolet
rakkautensa kauas voinut lähteä
eikä ole taivaallansa kuule
loistamassa hällä toista tähteä
sellaista se on se nykyaika,
ihmiseltä valtavasti vaativa
rakkautta rasittava aika
elämä vie liian paljon voimia
vaatii suurta rakkautta,
että rantaan hehkuu jälleen kirkas aurinko
että yö, sieltä loistaa
suurin liekein
kuuma kahden hengen nuotio
ethän anna
ajan voittaa
ethän onnestasi koskaan aio luopua
vielä joskus
hänkin muistaa,
kuinka mahtavaa on tunteistansa juopua
ei se ole sydämestään puolet
rakkautensa kauas voinut lähteä
eikä ole taivaallansa kuule
loistamassa hällä toista tähteä
sellaista se on se nykyaika
ihmiseltä valtavasti vaativa
rakkautta rasittava aika
elämä vie liian paljon voimia
ei se ole sydämestään puolet
rakkautensa kauas voinut lähteä
eikä ole taivaallansa kuule
loistamassa hällä toista tähteä
sellaista se on se nykyaika...
