On iltamyöhä, taipaleella muuan reissumies
Hän viheltelee kulkeissaan
Hän mistä tulee, minne menee
Taivas yksin ties, on musta kissa seuranaan
Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää
Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää
On iltamyöhä, taipaleella muuan reissumies
Hän viheltelee kulkeissaan
Tien laidassa hän näkee mökin pienen aution
ja ovi sen on raollaan
Se turvapaikka tietää siellä kylmänsuoja on
ja reissumies on iloissaan
Hän kissaansakin kutsuu, mihin mirri häipyi hei,
mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei
On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää
Kai hiirtä kissa pyydystää
On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa
Hän takan ääreen hakuilee
Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa,
se sinälläänkin riittänee
Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään
ja jokin kaunis muisto lämmittävi' sydäntään
Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan taa
On reissumiehen kylmä taas
On päällä kylmän tuvan kissa yötään viettänyt
ja kiilusilmät hehkun loi
Se minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin het',
kun aamuvalon tupaan toi
Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan,
vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan
Hän mistä tulee, minne menee,
taivas yksin ties, on taipaleella reissumies
