Muistan pienen pojan pelokkaan,
joka lauloi aina laulujaan.
Jaksoi uskoa hän unelmiin,
suuriin haaveisiin, päätä huimaaviin.
Muistan ihaillen mä katselin,
kuinka kevein tanssiaskelin,
tahtiin musiikin, lensi hän kuin tähdetkin,
ylöspäin vain korkeuksiin!
Hän laulaa koska haluaa,
hän laulullansa rakastaa,
laulaa rakkaudesta lauluun ja koko elämään,
saa onnen kiinni lauluissaan
ja ilon toisiin tartuttaa,
laulaa rakkaudesta lauluun, eikä säästä sydäntään.
Hän laulaa koska haluaa,
hän laulullansa rakastaa,
laulaa rakkaudesta lauluun ja koko elämään,
saa onnen kiinni lauluissaan
ja ilon toisiin tartuttaa,
laulaa rakkaudesta lauluun, eikä säästä sydäntään.
Sydäntään.
Poika varttui, kuten minäkin,
tielleen lähti meistä kumpikin.
Ja vaikka aika meitä juoksuttaa,
muistamaan se saa, ei anna unohtaa.
Laulu saattaa poikaa matkallaan,
huomisiin se auttaa jaksamaan,
seuraa tähteään eikä tyydy vähempään,
vaan etsii määränpään.
Hän laulaa koska haluaa,
hän laulullansa rakastaa,
laulaa rakkaudesta lauluun ja koko elämään,
saa onnen kiinni lauluissaan
ja ilon toisiin tartuttaa,
laulaa rakkaudesta lauluun, eikä säästä sydäntään.
Sydäntään.
Hän laulaa koska haluaa,
hän laulullansa rakastaa,
laulaa rakkaudesta lauluun ja koko elämään,
saa onnen kiinni lauluissaan
ja ilon toisiin tartuttaa,
laulaa rakkaudesta lauluun, eikä säästä sydäntään.
Hän laulaa koska haluaa,
hän laulullansa rakastaa,
laulaa rakkaudesta lauluun ja koko elämään,
saa onnen kiinni lauluissaan
ja ilon toisiin tartuttaa,
laulaa rakkaudesta lauluun, eikä säästä sydäntään.
