Tungoksessa iltapäivän liikenteen
Koetan eteenpäin ponnistaa
Mielessäni ovat, vain kiireet suunnatomat
Mitään muuta huomata en saa
Silloin niinkuin naulittuna katseeseen
Tuokioksi kiinni mä jään
Silmät säteilevät, nyt jotain merkitsevät
Mut ihmisvirta viekin ne mennessään
Yksin
Koen sen kuinka yksin
Kuljen
Täällä joukossa miljoonain
Yksin
Niin on ihminen silloin
Tuntee hiljaisin illoin
Kaipuun vain
Kasvot väkijoukossa nuo nähdä sain
Tiesin, että siinä on hän
Mutta valot vaihtui hän ihmismereen haihtui
Ja onneni näin ohikiitävän
Katse joka heijasti mun kaipuutain
Miksi silloin käännyinkin pois?
Koskaan tiedän en, jos toinen toisillemme
Meidät tarkoitetttu näin jossain ois
Yksin
Koen sen kuinka yksin
Kuljen
Täällä joukossa miljoonain
Yksin
Niin on ihminen silloin
Tuntee hiljaisin illoin
Kaipuun vain
Yksin
Koen sen kuinka yksin
Kuljen
Täällä joukossa miljoonain
Yksin
Niin on ihminen silloin
Tuntee hiljaisin illoin
Kaipuun vain
