Päivän sateisen,
ja illan harmaan,
paistaa valo rakkauden,
sen tiedämme aivan varmaan.
Vuosiin tuleviin,
se meitä kantaa.
Aikain yli loputtomiin,
se lämpöä meille antaa.
Niin on kerran kirjoitettu tähtiin,
jo silloin kun alussa luojamme rakkauden loi.
Sen tiesin, kun ensi kerran me nähtiin,
ei tää koskaan päättyä voi.
Kerran jokainen
sen yhden kohtaa,
kun näin sinut, epäillyt en,
näin kohtalo meitä johtaa.
Sinuun rakastuin,
en voinut estää,
saman sinun katseestas' luin,
tää tunteemme kaiken kestää.
Niin on kerran kirjoitettu tähtiin,
jo silloin kun alussa luojamme rakkauden loi.
Sen tiesin, kun ensi kerran me nähtiin,
ei tää koskaan päättyä voi.
Niin on kerran kirjoitettu tähtiin,
jo silloin kun alussa luojamme rakkauden loi.
Sen tiesin, kun ensi kerran me nähtiin,
ei tää koskaan päättyä voi.
Ei voi.
