Ennemmin en sitä mä ymmärtänyt,
tärkeintä on elämä tässä nyt,
ohitse kiitää vain hetket nää.
Huomisesta kotia haaveille hain,
riittänyt ei mikään se minkä sain.
Mä ootin vain.
Etsiessäin, kauas vain näin,
en onnea vierelläin,
nyt sen mä huomaan.
Ohitse kiitävä on aika nuoruuden,
kuin tähdenlento elo pienten ihmisten.
Jos paikoilleen koskaan ei jää,
niin onneaan silloin ei nää.
Kun avaan uuden aamun kahvintuoksuisen,
ja lehden josta irti leikkaan mainoksen,
niin hetkeksi tarttua saan elämään,
ohitsekiitävään.
Juoksin läpi elämän kiiruhtaen,
kiireitteni syytä vain tiennyt en.
Elämän toisin mä vihdoin nään,
tämä hetki tässä on vain tärkeää.
Äänet sekä tuoksut ne sieluun jää,
muu häviää.
Etsiessäin, kauas vain näin,
en onnea vierelläin,
nyt sen mä huomaan.
Ohitse kiitävä on aika nuoruuden,
kuin tähdenlento elo pienten ihmisten.
Jos paikoilleen koskaan ei jää,
niin onneaan silloin ei nää.
Kun avaan uuden aamun kahvintuoksuisen,
ja lehden josta irti leikkaan mainoksen,
niin hetkeksi tarttua saan elämään,
ohitsekiitävään.
Niin hetkeksi tarttua saan elämään,
ohitse kiitävään.
