Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Vain vasten rintaani poskesi paina,
ja itke mielesi murheet pois.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Mä tänä yönä sun viereesi jään,
ja kaksin selvitään.
Kun joskus yksin kanssa murheiden,
on meistä jokainen,
niin silloin toista kaipaa vierelleen,
yön pitkään synkkyyteen.
Silloin riittää vain läheisyys,
hellä sana sekä ystävyys.
Ehkä pieni suru suurikin on,
kun aamu tuo auringon.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Vain vasten rintaani poskesi paina,
ja itke mielesi murheet pois.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Mä tänä yönä sun viereesi jään,
ja kaksin selvitään.
Kun suru on vain osa elämää,
niin siitä selviää.
sen jälkeen tulla voi vain parempaa,
se meitä kasvattaa.
Sinun luoksesi tänään jään,
läpi kyynelten jo hymyn nään,
sillä pieni suru suurikin on,
kun aamu tuo auringon.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Vain vasten rintaani poskesi paina,
ja itke mielesi murheet pois.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Mä tänä yönä sun viereesi jään,
ja kaksin selvitään.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina,
sua yksin koskaan en jättää vois'.
Vain vasten rintaani poskesi paina,
ja itke mielesi murheet pois.
Kun pyydät, niin olen luonasi aina…
