(Säv. Italo Greco - Enrico Sbriccoli, san. Sauvo Puhtila [nimim. Saukki])
Ilta tummuu nopeaan, me jäämme kahden.
Päivä viime loistettaan luo pintaan lahden.
Päättyy hehkuun punaiseen tie iltaruskon.
Epäilystä varmuuteen taas tie on uskon.
Taivas on taas punainen.
On ilta toiveiden.
On aika rakkauden, on, on.
Taivaan tumman punaisen
ken tänään nähdä saa,
hän jälleen rakastaa.
Illan loiste ennustaa taas onnen aikaa.
Siihen uskoa ei saa, se on vain taikaa.
uskon sydämeen ne luo ja pelon poistaa.
Taivas on taas punainen.
On ilta toiveiden.
On aika rakkauden, on, on.
Taivaan tumman punaisen
ken tänään nähdä saa,
hän jälleen rakastaa.
Taivas on taas punainen.
On ilta toiveiden.
On aika rakkauden, on, on.
Taivaan tumman punaisen
ken tänään nähdä saa,
hän jälleen rakastaa.
Taivas on taas punainen.
On ilta toiveiden.
On aika rakkauden
