Malttamaton oon
En taaskaan tyytynyt tän hetken nautintoon
Mietin aina vaan,
Kuinka löydän tien onneen suurempaan
Miks niin mä tein?
Ei anna vastausta siihen sydämein
Siksi kai nyt jään
Jälleen kulkemaan öiseen hämärään
Tahdoin taikka en
On ollut vanki tunteen hyökyaaltojen
Nään niiden voimaan kallioiden uupuneen
Niinkö mullekin käy tän jälkeen?
Tahdoin taikka en
Nyt tuuli ulvoo, sade iskee piiskaten
Sen tiedän pisarat kun poskilleni jää
Niin ei kyyneltä silloin toiset nää
Etsin itseäni
Ja leikin Ikarosta, lensin valoon päin
Ja myö kohtalon
Saman sain, mun siivet palaneet nyt on
Miks niin mä teen?
Ei anna vastausta siihen sydämein
Siksi kai nyt jään
Jälleen kulkemaan öiseen hämärään
Tahdoin taikka en
On ollut vanki tunteen hyökyaaltojen
Nään niiden voimaan kallioiden uupuneen
Niinkö mullekin käy taas jälleen?
Tahdoin taikka en
Nyt tuuli ulvoo, sade iskee piiskaten
Sen tiedän pisarat kun poskilleni jää
Niin ei kyyneltä silloin toiset nää
Hetkeäkään
Elämästä
Pyyhkiä pois
Kuitenkaan ei enää vois
Malttamaton oon
Taas salaa hiivin tunteitteni katsomoon
Sieltä kuitenkin
Ennen loppua jälleen karkasin
Miksi niin mä tein?
Ei anna vastausta siihen sydämein
Siksi kai nyt jään
Jälleen kulkemaan öiseen hämärään
