Pohjoisesta tuulee, etelästä tuulee, tuulee kaikkialta päin.
Minä olen eläin, tämä on koe.
Voinko selviytyä näin?
Totisesti on outoa tämä, olla omien epäilemä.
Tyrskii lauma, ja pärskii emä.
Kun en kyllin samanlaisena kai pysynyt.
Ja jos nyt, saalis oon, suojaan kaivaudun onkaloon.
On kova maa, vaan en anna sen lannistaa.
Huominen on tyhjä taulu, silti laulu soi.
Huoleton koe on kun sen voi tehdä omin päin.
Koe-eläin, koe eläin.
Pelko huutaa lupaa, tulee lunta tupaan, tulee lunta kasapäin.
Vastaan onhan noita, pistolapioita, listin pelon niinkuin täin.
Olkoon siinä se ainut surma.
Muita pahoja töitä tuskin teen.
En vain ylläpitoon perinteen vailla sielun turmaa kyennyt.
Ja jos nyt: Saalis oon, suojaan kaivaudun onkaloon.
On kova maa, vaan en anna sen lannistaa.
Huominen on tyhjä taulu, silti laulu soi.
Huoleton koe on kun sen voi tehdä omin päin.
Koe-eläin, koe eläin.
Pohjoisesta tuulee, etelästä tuulee, tuulee kaikkialta päin.
