Kun kuljen täällä vailla suuntaa ja määrää.
Kierrättää huhuja, moni roskanpuhuja.
Väittävät että, jollen tee jotain väärää,
niin sitten lienennyt, tien penkkaan kylmennyt.
Uhkailtiin tuhoudut, jos lähdet nyt matkaan
ja pilvet päällä pään, räntää puskeen yhtenään.
Vaan ei kai niin ahtaalla oo jumalatkaan,
että ne ottavat meidän kylän apinat, Äänitorvikseen!
Tarjottiin väliaikaismajoitus, kunhan teen mitä määräillään.
Vaan samaan aikaan moni rajoitus nousi ilmaan kuin itsestään!
Taivas saa sataa vaikka sepeliä, pieni sade ei pahaa tee.
Vaan totuudentorvien keskellä ennenaikainen loppuni, se lähenee.
Jos tie on tietöntä suota ja matkansuunnat sotkeentuu, muistan vain.
Ei enää kauaa, ei kovin kauaa, niin löydän loppusijoituspaikkani, siellä kaikki kirkastuu.
Kyllä se vapaus ihan varmasti voittaa, koiralle sanottiin ja lyötiin kettinkiin.
Totuudentorvet paljon muutakin soittaa, vaan niistä kuule en, kun kaiun kaukaisen.
Pian en sitäkään.
Jos onkin kerjäläisen polku tuo, jos se on ainoani jonka saan.
Ei sitä korvaa kylläisyydenvuo, jos se armosta annetaan.
Kiitos ei, kiitos vaan!
Jos tie on tietöntä suota ja matkansuunnat sotkeentuu, niin muistan vain.
Ei enää kauaa, ei kovin kauaa, niin löydän loppusijoituspaikkani.
Siellä kaikki kirkastuu.
Jos tie on tietöntä suota ja matkansuunnat sotkeentuu, niin muistan vain.
Ei enää kauaa, ei kovin kauaa, niin löydän loppusijoituspaikkani.
Siellä kaikki kirkastuu.
