Sinun nimesi on monelle tuntematon.
Aallot muistaa sen kallioon osuen.
Ikkunasta mä nään Sinä et lähtenytkään.
Sun pyhyys verhoaa pihan uudestaan.
Ihan varoen näytät rakkauden.
Juuret kuoleman, juuret tuonelan lyöty on.
Orjatappura, itkunkantaja totta on.
Polvistun. Kärsimyksen tie vakana vie ristin luo.
Vakavana vie.
Sinun tekosi on monelle tarpeeton.
Ylpeys vastaa kaikuihin. En tarvii Sua takaisin.
Sinun kätesi on se mihin turvaton. Lopultakin saa itkunsa ojentaa.
Ihan varoen näytät rakkauden.
Juuret kuoleman, juuret tuonelan lyöty on.
Orjatappura, itkunkantaja totta on.
Polvistun. Kärsimyksen tie vakana vie ristin luo.
Autiota taloa kuljen. Käsilläni seiniä kosken.
Helpotusta hetken mä tunnen.
Juuret kuoleman, juuret tuonelan lyöty on.
Orjatappura, itkunkantaja totta on.
Juuret kuoleman, juuret tuonelan lyöty on.
Orjatappura, itkunkantaja totta on.
Polvistun. Kärsimyksen tie vakana vie ristin luo.
Vakavana vie.
