Muistatko sen lapsuuden kesän
kun aamut tuoksuivat hunajalta
kun jalat kastuvat ruohikossa
eikä mikään ollut hetkeä tärkeämpää
Minä muistan myös sateenkaaren pellon yllä luona kivipaaden
soutuveneen uponneena kaislikossa
ja niityn joka usvaan häviää
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin
Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää
Kaipaatko koskaan takaisin piilopaikkaan sinne vilja-aittaan
sydänyönä alle tähtitaivaan niittyvillalla sijattuun vuoteeseen
sieltä etsin sua uudestaan
matkalla muistojen valtakuntaan
missä maailma on ajankultaa sinne merenrantaan mä rakennan linnakkeen
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin
Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää
Mihin salaisuudet kuuluvat nyt
minkä aarteen olet sittemmin löytänyt vieläkö oot se jos kipinä saa
sijan syttyä ja tulena palaa
Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita
eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin
Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta
huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin
Ne jäljelle jää
kun kaikki häviää
ne jäljelle jää
