Pakkas yö on ja leiskuen
pohja loimujaan viskoo.
Kansaa kartanon hiljaisen
yö sydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan.
Kattojen päällä on lunta
tonttu ei vaan saa unta.
Ladosta tulee. Hankeen jää.
Harmaan uksen suuhun.
Vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun.
Katsoo metsään min hongat on
tuulen suojana kartanon.
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Vaiti metsä on alla jään
kaikki elävä makaa.
Koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoliksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan.
Tuumii minne se vienee
missä se lähde lienee.
pakkas yö on ja leiskuen
pohja loimuja viskoo.
Kansaa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan
puissa lunta on valkeanaan.
Kattojen päällä on lunta
tonttu ei vaan saa unta.
