Aikuisuus yrittää mua vaan kiinni saada,
vaik justhan mä olin murrosikänen finninaama.
Merkkei kypsymisestä ilmassa silti nada.
Uskottelen itelle, et levydiilin saan ja Boom.
Ihan Simona hilloo käärin.
Eikä aikaakaan, ku musta tulee miljonääri.
Kuulostaa tyhmältä, mut siin on plääni,
johon lapsen lailla uskon ja sei oo väärin.
Kaiken lisäks tytöt artisteista tykkää.
Ku niille vähän laulaa, niin niitä hymyilyttää.
Ei yllätä yhtään, et realityy lykkään,
ku faijan älynlahjoi emmä perinytkään.
Aina hölmöilyni toistan.
Ihan niinku sillon, kun olin yksitoista.
Todistaen sen, et vaikka paistas voissa,
niin iässä on kyse pelkist numeroista.
Laitan mun kännyn kiinni, avaan halvan punaviinin.
Huoletonna korkin nakkaan menemään.
Lasillinen unelmille ja virheille tuleville,
jotka jokatapaukses tuun tekemään.
Mamma kerto kaksistaan, et sitä ahdistaa,
ku oon vanhin mut lapsellisin hänen lapsistaan.
Tavallaan ymmärrän, se haluu varmistaa,
et pärjään ja mua tosipaikkaan valmistaa.
Mut äiti, yliarvoistettui huolet on.
Koska hulluja unelmia varten nuoret on.
Koska vallottamista varten vuoret on.
Ja koska rajallisii vuodet on, joten.
Myönnettäköön, tahdon olla ikinuori.
Myönnettäköön, perunoit en ikin kuori.
Myönnettäköön,
en ikin huoli vaik lompakko ois tyhjä ja euroi tilil puoli.
Onneks tulevaisuus saapuu vaan vähän kerrallaan.
Ni prokrastinoida vielä tämän kerran saan.
Ja koska ollaan nuorii tämän kerran vaan,
en huomist ressa tänään kertaakaan.
Laitan mun kännyn kiinni, avaan halvan punaviinin.
Huoletonna korkin nakkaan menemään.
Lasillinen unelmille ja virheille tuleville,
jotka jokatapaukses tuun tekemään.
Laitan mun kännyn kiinni, avaan halvan punaviinin.
Huoletonna korkin nakkaan menemään.
Lasillinen unelmille ja virheille tuleville,
jotka jokatapaukses tuun tekemään.
Tää menee elämälle, elämän eläjälle.
Taitavat tähän hetkeen osaa pysähtyy.
Se pärjää joka nauraa, ´kuin kukaan kuulis pitää laulaa.
Lyhyt elämä on aivan hyvä syy.
