Seisoit pihassa kun,
saapui taksini mun.
Kitaroineni lähtöä tein.
Voinut en ymmärtää,
mitä sydämeen jää,
mitä kaikkea mennessäin vein.
Elin itsellein.
Isä hei,
vaikka maailma kauas mun vei,
koskaan rakkaus unhoitu ei.
Uskothan sen isä hei.
Isä hei,
Olet suojani kuolematon,
vaikka maailma muuten niin on
kylmä ja rakkaudeton.
Teitä kulkiessain,
tuli vastaani vain,
Pelkkää ylpeyttä rikkaampien.
Vaan jos nyt katsot mua,
olen kuunnellut sua.
Koskaan periksi antanut en,
ja nyt näytan sen.
Isä hei,
vaikka maailma kauas mun vei,
koskaan rakkaus unhoitu ei.
Uskothan sen isä hei.
Isä hei,
Olet suojani kuolematon,
vaikka maailma muuten niin on
kylmä ja rakkaudeton.
Oman lapeni nään,
viihtyvän leikeissään,
kunnes polvellein hän kapuaa.
Isä rakastaen, syliin painautuen,
kulkee muistoni aikojen taa,
ja kaikki jatkua saa.
Isä hei,
vaikka maailma kauas mun vei,
koskaan rakkaus unhoitu ei.
Uskothan sen isä hei.
Isä hei,
Olet suojani kuolematon,
vaikka maailma muuten niin on
kylmä ja rakkaudeton.
Isä hei,
vaikka maailma kauas mun vei,
koskaan rakkaus unhoitu ei,
uskot kai sen isä hei.
Isä hei,
olin laiska ja oppimaton,
kotikasvatus niin ehdoton,
myös se anteeksi annettu on.
