Menneiden laulun laatiaijain,
sanat soivat sieluissain,
ne sisälläni kulkee hiipien.
Laulun luojan mainion,
Leskisen tai Vainion,
havisevan kuulen siipien.
Ja myöskin miljoonat muut,
suuret tähdet kultasuut,
te kaikki joita aina rakastin.
Luotamme pois lentäneet,
taivaan taakse ehtineet,
teille terveiseni lauluun kirjoitin:
Mitä kuuluu tähtitaivaan taa?
Onko siellä kauniinpaa?
Onko välillämme olemassa toista maailmaa?
Joissa laulut kauniit niin,
viirtyy kansain sydämiin,
ja jotka soivat aina uudestaan.
Mä teidät unohtaa en voi,
laulut sydämissä soi,
ne harjaa kaikki murut murheiden.
Te voitte varmaan ymmärtää,
mitä sisällemme jää.
Viesti ikuinen on rakkauslaulujen:
Mitä kuuluu tähtitaivaan taa?
Onko siellä kauniinpaa?
Onko välillämme olemassa toista maailmaa?
Joissa laulut kauniit niin,
viirtyy kansain sydämiin,
ja jotka soivat aina uudestaan.
Mitä kuuluu tähtitaivaan taa?
Onko siellä kauniinpaa?
Onko välillämme olemassa toista maailmaa?
Joissa laulut kauniit niin,
viirtyy kansain sydämiin,
ja jotka soivat aina uudestaan,
ja jotka eivät sammu milloinkaan.
