Elämää Ja Erotiikkaa - Juha Vainio

Mun isä uransa loi kyläkauppiaana

hän tunsi ihmismielen piilotajunnan.

Kun lähdin maailmalle ylioppilaana

niin isä ohjeen antoi yhden ainoan.

Hän sanoi: elämää ja erotiikkaa

unohtaa ei saisi milloinkaan

sillä kaikki muu on pelkkää metodiikkaa.

Mut mä tuumin että puhu sinä vaan.

Mä tulin Helsinkiin ja aloin opiskella

ei koskaan aikaa ollut iltarientoihin.

Yökaudet kirjojani tutkin hartaudella

sain seinänaapuriksi ikiteekkarin.

Hän lauloi: elämää ja erotiikkaa

unohtaisi en mä milloinkaan.

Mutta minä painoin kaaliin potaniikkaa

ja mä tuumin että kaikki aikanaan.

Vain kerran isä kävi luonain Helsingissä

kun minut metsämaisteriksi vihittiin.

En ymmärtänyt miksi silmät kyynelissä

hän vahvoin käsin tarttui mua harteisiin.

Ja sanoi: elämää ja erotiikkaa

unohtaa et saisi kuitenkaan.

Tää on totuus ja se koskee joka iikkaa

sen kun saisin sinut vielä oppimaan.

Oon pian akateemikko jo kumarainen

ja alan aavistella mistä ilman jäin.

Kun ikiteekkari, tuo Oiva Piirakainen

se sen kun nuortuvan vain näyttää päivittäin.

Hän laulaa: elämää ja erotiikkaa

luotiin meidät opiskelemaan.

Elämää ja erotiikkaa

täällä unohtaa ei saisi milloinkaan.

Elämää ja erotiikkaa

luotiin meidät opiskelemaan.

Elämää ja erotiikkaa

täällä unohtaa ei saisi

[ unohtaa ei saisi ]

milloinkaan.