(Säv. & san. Juha Vainio)
Oon Sergei Iljusin.
Suurkisat Murmanskin
mä suunnistin ja löysin heti reitin.
Mä johdin edelleen,
kun syöksyin Ääniseen.
Niin kilpakumppaneilta jäljet peitin.
Kai Raja-Joosepin
sen jossain sivuutin,
kun perään sihautti liekinheitin.
Laps suuren synnyinmaan
niin jatkoi taivaltaan
jäi piikkilankaan
paitakankaan helmat kokonaan.
En tehnyt valkeaa,
vois toiset tavoittaa,
siks raakana mun piti syödä sienet.
Ja pahoin sairastuin,
mut pian parannuin,
kun metsäsuomalainen tarjos pienet.
En edes Subrovkaa
oo juonut parempaa.
Suurkiitos sulle kuka sitten lienet.
Laps suuren synnyinmaan
niin jatkoi taivaltaan
ja neula herkin
näytti merkin suuntaan oikeaan.
Jo harhojako näin?
Niin siintelivät lännen satulinnat
Mä olin eksynyt,
en enää epäillyt,
kun markkinoilla näin ne vapaat hinnat.
Kai ensin pelästyin.
Mut riemusta jo ryin,
kun syntiset sain nähdä paljasrinnat.
Laps suuren synnyinmaan
niin joutui Uumajaan.
Nyt kasvaa letti,
kartta petti kertakaikkiaan.
Nyt maalissa mä oon.
Jäi toiset Petsamoon.
Ne unelmistaan ehkei siellä lakkaa.
Mut tiedän enemmän,
siks sinne viestitän:
Voi veli älä reppuasi pakkaa
On tehdas täälläkin
ja sitten iltaisin
työn rankan jälkeen raggarit mua hakkaa.
Miks suuren synnyinmaan
mä jätin milloinkaan,
on siirtolainen täällä pohjasakkaa.
