Vain Sorsa Lentää Pohjoiseen - Juha Vainio

Päivän kehrä Pohjolassa hehkuu aniharvoin

luonnossa niin ankarassa mitataan muin arvoin

Kuukausia kestää yö

pimeässä kansa syö

pimeässä tehdään siellä melkein kaikki työ

Vain sorsa lentää pohjoiseen,

maahan outoon sohjoiseen

Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen

Vain sorsa sinne vaivautuu

rantaliejuun kaivautuu

massapaalitehtaan varjoon paikkaan suojaiseen

Vaikkei edes pelikaani tyhmin sinne lennä

siellä on mun kotimaani, sinne tahdon mennä

Kuokka, mies ja turvesuo

muistoillensa kansa juo

Muistellen se laulelmansa kaihoisimmat luo

Vain sorsa lentää pohjoiseen,

maahan outoon sohjoiseen

Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen

Vain sorsa sinne rantautuu

missä heikot antautuu

sinne juuri, sinne meille pesän myös mä teen

Ystäväni sisukkaasti siellä ahkeroivat

pimeässä lentää laasti, yössä sahat soivat

Sisu vain, ei mikään muu

mökki sillä valmistuu

vaikka työmaan valaiseekin ainoastaan kuu

Vain sorsa lentää pohjoiseen,

maahan outoon sohjoiseen

Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen

Vain sorsa siellä suoriutuu

suolla munat kuoriutuu

ikiajoiksi jäi tämä kaipuu sydämeen

Vain sorsa lentää pohjoiseen,

maahan outoon sohjoiseen

Sinne juuri, sinne kaipaan aina uudelleen

Vain siellä onni vallitsee

siellä sorsa hallitsee

rehevöitynyttä rantaa yksin poikineen