Yö väistyy yltä kattojen ja valon nähdä saan kun yksin ulos tuijotan.
Mä kalsareissani näin katson maailmaan ja vihdoin paljon tajuan.
Vie päivä pilvet pois ja valtamerta uin, en jää nyt liejuun rapakon.
On poissa kaikki mihin ennen turhauduin, pukeudun kunnes olen alaston.
Jo tuuli herää, aurinko hieroo silmiään.
Minä koiraa rapsutan ja se on mielissään.
On paidat narulta kuin lehdet varisseet, on housut tuuli vienyt mennessään.
On tähän saakka minun jalat jaksaneet, on aika nousta lentämään.
On aika nousta lentämään.
