Ranskan maalla kaunis päivä vaipuu juuri iltaan.
Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan.
Kirjesanoma tuo, mopo sinun täytyy heti myydä,
taikka jos et myy, älä mitään multa pyydä.
Kansa tuntee, että sitä viilattu on linssiin,
kun odotukset turhaan kohdistuvat kruununprinssiin.
Enhän sua vävykseni sanoa mä saata,
ethän taida poikarukka osata ees maata,
kun et perillistä sinä aikaan saa,
ja Josefinekin siitä jo valittaa.
Luulen että mopo sulta kyvyt vie,
tärinä kait potenssille liikaa lie.
Ranskan maalla koittanut on keskiyö,
Napoleon istuu ja ranskanleipää syö.
Hän hikoilee ja pelkää giljotiiniä
ja siksi ottaa taas konjamiiniä.
Aamu kun koittaa niin päättää hän,
mopon myyn ja valtakunnan säilytän.
Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa,
vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa.
Napo sanoo; kuulus kundi, come´n take it easy.
Tarjoo mopoa, Richelieu tarjoo vain viisi,
frangia. Ei Napo suostu, sanoo liian vähän,
Riku sanoo, enempää en pane mopoon tähän.
Napo täysin masentuu, hän tyydy ei näes femmaan,
mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan.
Menee sitten allapäin ja laahustaen baariin,
missä törmää sattumalta Charles de Gaullen vaariin,
jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin
kaupannut on edustaja proletariaatin.
Napo tarjoo mopoansa ja vaari sanoo joo,
tarjoilijalle hän kuiskaa; Döö Ber noo.
Latoo Napon eteen seteleitä pinkan,
Napo sanoo noitten kantamiseen tarvii rinkan.
Vaari naurahtaa ja sanoo; Ce la vie.
Napo rahoinensa kotiin kiirehtii.
On rahat viimein kotona ja pinossa,
ja Napoleonilla on monot vinossa.
Nyt anoppi ja Josefine kilvan häntä hoivaa,
ja hihkuu apuun jumalaa ja isää kaikenvoivaa.
Ja aamulla pitkän unen perästä,
on Napoleonin kunto lähes terästä.
Nyt Josefine on pitkällään kedossa,
ja Napoleon on elämänsä vedossa,
ja kolmen viikon päästä, nähdään että Josefine
kuukautisitta on jäänyt eli on siis tiinee.
Silloin Ranskan kansa huutaa;
Oh la la - Napoleonillamme lepattaa.
