Jäi pullo pöydälle kajuutan
ja meri sai miehistön parhaimman
jäin kauas rannoista utopian
jäin saareen jota aallot alati vatkaa
mua seireenit kutsuu ja huhuilee
mut neula raapii ja rahisee
yksin hiekalla istun ja auki on pee
enkä tiedä miten jatkaa voisin matkaa
täällä soppa kiehuu on kokkeja miljoona määrin
täällä kaikki aina kaiken tajuaa väärin
oi miksi ei minua haitkaan huolineet
oi miksi ei vieneet minua turhuuden veet
minä laivan kauneimman omistin
sillä aamun koittoon mä purjehdin
päin aurinkoa ja taivastakin
minä lähdin kaikki opetukset sotkin
jeesus ja mao nuoli näppejään
ja poliitikot jäi itkemään
minä laivan saanut olin ja pän
minä kolkkasin papit ja freudia nilkkaan potkin
mutta meri vei miehet
ja meri vei kauneimman laivan
yksin rannalla istun ja hiekkaa varpailla kaivan
oi miksi ei minua haitkaan huolineet
oi miksi ei vieneet minua turhuuden veet
on hattuni hukkuneet kuumaan lentohiekkaaan
ja rotat on uineet saariin parempiin
mä eilen törmäsin johonkin partaniekkaan
hän leijui pois ja katosi taivaisiin
pois haluan täältä en mitään saa
minä haluan nähdä ja matkustaa
harhailla kohti utopiaa
tahdon laivan vaikka sitten aivan pienen
niin kauan merellä matkaa teen
kunnes saavutan kauneimman autereen
kunnes satujen rannan nään taivaallein nousevan
hiljaa ja hartaasti lailla sienen
on mulle jo kauan laulanut hiljaa poseidon
ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon
on pilviin pois jo linnut lentäneet
on kauan jo velloneet kauan on velloneet sen
