Tämä risteys missä seison jo tuttu on,
minä muistan kahvilan ja huoltamon.
Hänen luokseen kyllä reitin ymmärrän,
sinne vie valtatie yhdeksän.
Kakstoista turistibussia tulee, niihin pääse en,
on kuskeina opetuslapset Jeesuksen.
Mutta minä liftaan rantaan elämän,
sinne vie valtatie yhdeksän.
Taas kauan seison ja kynsiäni viilaan,
siten Leninin kaaraan luitani mä kiilaan.
Sinnepäin missä mua oottaa hän,
sinne vie valtatie yhdeksän.
Ei hänelle tämä reitti oikein käy,
taas tielle jään eikä määränpäätä näy,
on silti matkaa aina vähemmän,
sinne vie valtatie yhdeksän.
Jo Beethoven saapuu, hänen kyytiin pomppaan,
soi stereot hänen mutta minä kitaralla komppaan.
Jo määränpään tunnen lähenevän,
sinne vie valtatie yhdeksän.
Sinne vie valtatie yhdeksän.
