Jerusalemin urheilutalossa oli sellaiset rutiinibileet
Kylpi parketti soihtujen valossa,
Markus tokaisi: "Isken mä fileen"
"Se on Markusta se", sanoin myhäillen,
se on basisti, se nyt on semmoinen.
Ja kun olimme soittaneet keikan sen,
saivat kyytiä setelit sileet
Meidän Matteus, hän kesytti lauseitaan,
"ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu"
Oli Luukas aidosti huolissaan:
"Joiko Johannes liikaa, se nukkuu?"
Siinä jatkoilla keskellä yleisön,
ohraleivän ja kalan ja pirtelön,
lensi legenda vuolas ja väsymätön,
ne on käkiä ne jotka kukkuu
Totuus päätyikö evakeliumiin,
ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,
ja annettiin ihmisen viihtyä.
Matteus, Markus, Luukas ja mä.
Ja Matteus hän vyyhtesi tarinaa,
kertoi aikansa sankarista,
joka ihmistä soitti kuin kitaraa,
tuli jostakin Nasaretista.
Markus naisia pehmitti katseellaan,
hän ei sanonut mitään, ei lausettakaan,
mutta jokainen huomasi polvissaan,
onpa pojassa penkomista
Kautta maan, kautta Jordanin rannikon,
kääntyi opetuslapsiksi joka ikinen,
siinä se vika on, se on perkeleellinen moka
Meitä illalla kun valomerkittiin,
öihin samettisiin, öihin pehmeisiin
Meistä jokainen tykönään tunsi niin,
ehkä eka en oo, mutta toka.
Totuus päätyikö evakeljumiin,
ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,
ja pidettiin ihmistä hyvänä.
Matteus, Markus, Luukas ja mä
Totuus päätyikö evakeljumiin,
ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,
toteen käy mitä ihminen uneksii.
Matteus, Markus, Luukas ja Jii
Totuus päätyikö evakeljumiin,
ei sen väliä niin, kunhan juteltiin,
ja pidettiin ihmistä hyvänä. Matteus, Markus, Luukas ja...
