Ratapihalla Hyvinkään
tihkusateinen yö.
Missä pilttuussa ryvinkään?
Siitä tullut on työ.
Varjot kaihtavat varjojaan,
minä kuvaani vain
Kantaa ruhjeita sielussaan
haamut runoilijain.
Kuinka typerä joskus oon,
hänet jäälle kanssani vein.
Minä putosin avantoon,
ja hän tallasi kynsillein!
Ryvetetty kyyhkynen
Ryvetetty kyyhkynen
Ratapihalla Hyvinkään
yötä värjöttelen.
Säily ei tunne syvinkään.
Kuinka kestäisin sen.
Kengät jalkoihin särkeviin
kiinni kasvaneet on.
Ajatuksiini järkeviin
matka mittaamaton.
Pilkkahinnalla sielun myin
kaupan harkitsemattoman tein.
Ostin kalliisti takaisin ja järkytyin,
olen kyyhky ryvettynein.
Ryvetetty kyyhkynen
Ryvetetty kyyhkynen
Ratapihalla Hyvinkään
kodittoman kotimaa.
Eikä mies menestyvinkään
kiinni itseään saa.
Murheen keskellä piehtaroi,
tallaa sepeliään.
Silti toivossa elää voi
läpi tulen ja jään.
(Kyyhkynen
Ryvetetty kyyhkynen
Ryvetetty kyyhkynen
Ryvetetty kyyhkynen)
