Nyt se irtoaa, vene, laiturista,
ja kurssin ottaa suuntaan auringon,
se tavallaan on hyvin murheellista,
mutta siinä meillä mahdollisuus on.
On sielu sinne usein purjehtinut,
missä hengitykses vielä kuulla voi,
sinun kanssas on niin helppo olla sinut,
ja löytää kaikki mistä unelmoi.
Vaiti, aivan hiljaa.
Vaiti, aivan hiljaa.
Vaiti, aivan hiljaa.
Vaiti, aivan hiljaa.
Sinä seisot huiskutellen laiturilla,
yli selän katsees liukuu vaieten,
ehkä nähdään jossain muilla maisemilla,
esiin kaivetaan tuo kaunis eilinen.
vaan se tuskin löytyy tämän kauempaa,
pikku hetken kaikki tuntuu ikävältä,
mutta huomista on lupa odottaa.
Vielä huules hetkeksi saan silmäin eteen,
muistelen sun rintojesi kipinää,
millä istuit, ajattelen vanaveteen,
kätes hellävaroin otsaa viilentää,
kerran viidennen kun kierrän samaa saarta,
tiedän etten noin vain täältä poistukaan,
pian kosketan taas lantiosi kaarta,
kohta vaiti saavun kotisatamaan.
Vaiti, aivan hiljaa.
Vaiti, aivan hiljaa.
Vaiti, aivan hiljaa.
Vaiti, aivan hiljaa.
