Testasin huumeet ja meinasin hukkuu sen sineen.
Olin koekaniini ja tein sen vaan tieteeni nimeen.
Laajensin tajuntaani, mut lopuks kaiken se imee.
Tunnelin pääs ei ollutkaan valoo, siel oli pimeet.
Vaik mä istun himas yksin, enkä tee mitää.
Mulla on kevyt fiilis, joka säteilee sisään.
Murheet ja huolet ei vaan tunnu enää missään.
Tätä fiilistä voisin tilata vielä lisää.
Ainakin kolme samanlaista
läpinäkyvää ainetta kumoon. Ei tarvi välittää laista.
Se vaatii kyl kaistaa. Eikä sitä voi edes nähdä tai haistaa.
Saatikka sitten edes maistaa.
Ja ne diilerit, jotka sitä jakaa, on jokapuolel.
On jokases huonees, jopa sun kuorel.
Varmaan tajusit juonen, ne on sussa kiinni ku loiset.
Vaik kiipeisit korkeimmalleki vuorel.
Aineet ne vaan helpottaa hetkeks.
Ja pahimmas tapaukses ne venyy viikon pituseks retkeks.
Retki tai trippi on ehkä parempi sana.
Vaihtoehdot on yleensä paha tai pahempi paha.
Ainoo, mikä ei poistunnu must oli pilvi.
Ei niin viihdekäytös, mut unilääkkeenä silti.
Pillerit ja nippelit huijaa sut hurmioon.
Ja huokuu kauhuun, ne puijaa sut turmioon.
Oon ollu sairaalas, oon ollu sikalas.
Oon ollu taivaassa, oon ollu pihalla.
En oo sit kaipaamas, sit aikaa kiharaa.
Kesti liian kauan tajuu, et mikä on vikana.
Se on jo sussa messis, se pitää tajuta.
Puoltoist vuotta sit mul ei ollu siit mitään hajua.
Ja sit se diileri, et missä sen näin.
Kristallinkirkas ja paras olo tulee sisältäpäin.
Se tulee sisältäpäin, sen sisällä näin.
Se, mitä mulla on ny, se äitilt ja isältä jäi.
Tää on mulle selvennys, siksi sisääni räin
Kristallinkirkas ja paras olo tulee kyllä sisältäpäin.
