Nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda,
mutta entäs kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
Laskut maksamatta, vieres joku paska akka,
jaksamatta, ei jaksa jatkaa.
Huutaen herää, toivo etten tuntisi ketään,
suljen silmät etten tuntisi enää.
Tunti tunnin perää, samat ajatukset,
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset.
Tapana meitä hakata, tehdä jotain pahempaa,
kädet täynnä tatskoja, kova kuori,
olin kolme kun se pikkupoika kuoli.
Mikään ei tunnu miltään mä oon turta,
elämä menee ohi niinku se ois vittu unta.
Keräilen sirpaleita niinku aina,
vittu mä en osaa muutakaa.
Polvilla anoen, rikkinäistä rakastamaan,
mutta rikkinäinen ei toimi.
Vitun huora, mikset sä rakasta mua?
Liikaa tietoa, jumittanu koneel,
puolella liekillä kuolema vierellä.
Turtana, surun murtama, unesta unelmoiden,
kuvaas jumaloiden.
Yks joka pääs karkuun, se on se yks joka pääs karkuun,
ainut joka sai mut, rikkinäinen se rikki haisee.
Poissa muiden seurasta, karkotettu,
näin oli tarkotettu.
Tästä muurista ei tule enää kukaan läpi koskaan saatana.
Mä en tiedä miksi vituksi sitä kutsutaan,
mun mielestä isi vaan laitto meidät nukkumaan.
Tekis niin mieli ottaa suunnaks Rovaniemi,
onneks mul on kova mieli ja sulla oma liemi.
Jota pojan kieli hiljaa hämmentää,
kiehuu kiehuu kiehuu kiehuu.
Ja mummun on turha tulla mitään kiekuu,
tai mä tungen sille tän puukon vittu nieluun.
Mä juoksin karkuun, juokse sinä nyt.
Kannan sun nimeäsi, isi eiks oo tarpeeksi?
Kanna sinä nämä munki painot, sähän ne mulle annoit.
Eväät elämään, ehkä me huomenna herätään,
ja tää oliki pahaa unta ja mää oon viis.
Sä teet aamupalaa ja halaat,
just nii, just nii, just nii, just nii.
