Rauhaa vaan, ainoastaan
rauhaa vaan, rauhaa vaan
Olen väsynyt taistelemaan, katselemaan
kun punertaa yllä ei kenenkään maa
En tiedä, miksi lähdimme sotimaan,
kun ei kumpikaan enää muista,
kumpi teki väärää tai oikeaa
Meidän kahden pyhä sota
meidät pian, se tomuksi jauhaa
Ellei se pääty rauhaan
Ei kaunaa, ei vihaa
ei sotaa, ei tulitaukoakaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
pauhusta purjehtimaan rauhan satamaan
Kaadutaan omaan kunniaan,
ellei pystytä sotakirvestä hautaamaan,
juoksuhautaan
Ei ole mitään rajaa, valtakuntaa,
mitä enää puolustaa
on vain koti-ikävä sotilaan
Ei kaunaa, ei vihaa
ei sotaa, ei tulitaukoakaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
purjehtimaan rauhan satamaan
Rauhaa vaan, ainoastaan
ei väärää, ei oikeaa
rauhaa vaan, ainoastaan
