Nainen laittaa tanssikengät jalkaan
Ja samettimekon, jonka sai hän rakkaaltaan
Kun rakkaastaan joutui hän luopumaan
Ei hän suostu tanssimaan, seinäruusuna hänet tunnetaan
Sut vielä nähdä saan, sun kumarrukseen niiaan
Sitten viet sun seinäruususi tanssimaan
Hänen lapsenuskostaan joku sanoo se on harhaa
Olkoon mutta ilman ei täällä jaksaisikaan
Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa
Minä täällä sinua niin kaipaan, vielä me taivaassa tanssitaan
Sinä olet aina mun kotimaa, ei ole vettä, rantaa rakkaampaa
Ei ole taivaan ja maan rajaa, yhtä on kaksi kulkijaa
Neonvalojen muuri silmiä viiltää
Hän on matkalla kotiin, tihkusateessa katu kivinen kiiltää
Hän tuntee miehen kaikkialla
Kuin silloin kun tämä nukkui pois rakkauden valvovan silmän alla
Ei aika muistoja kultaa, ei tarvitsekaan
Se mitä oli, ei vois olla parempaa
Samettimekon hän kaappiin viikkaa
Sydän täyttyy odotuksellaan, kun seinäruusu kukkaan puhkeaa
Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa
Minä täällä sinua niin kaipaan, vielä me taivaassa tanssitaan
Sinä olet aina mun kotimaa, ei ole vettä, rantaa rakkaampaa
Ei ole taivaan ja maan rajaa, yhtä on kaksi kulkijaa
Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa
Minä täällä sinua niin kaipaan, vielä me taivaassa tanssitaan
Hän yksin lattialla liihottaa ja onnenkyyneleet virtaa
Hän on kaunein nainen päällä maan mustassa samettimekossaan
