Viisi Vuodenaikaa - Kaija Koo

Muistan syksyn ensihetken

Kun kes nukkui hiljaa pois

Sanoit ett pienen retken

Ominpin kai tehd vois

Kun on niin paljon katseltavaa

On pakko uskaltaa

Ei hyppy tuntemattomaan

Voi tehd askel kerrallaan

Ei ollenkaan

Olisitpa tll kun on syksy

Ja mun mieleni sohjoinen

Se nit teitni sulkee

Eik edes kevll

Tunnu kntyvn tm tuuleni pohjoinen

Vaan se kauttani kulkee

Muistan syksyn ensi hetken

Kun kes nukkui hiljaa pois

Sanoi ett oman retken

Sin teet ja se aikaa vied vois

Silloin joutuu lhtemn

Kun ei pysty ollenkaan

Lhtemst kieltytymn

Ne on pikku lhtj ennen sit suurempaa

Olisitpa tll...

Olisitpa tll kun on kes

Ja itseltni katoilen

Ja lydn taas jlleen

Vaikka olet etll

Ehk talvi ja sin saavutte hiljalleen

Ja min siirryn vuodenajoissa viidenteen