Taas saavun vanhaan rantakahvilaan
Se ennen puoltayötä suljetaan
Päivä oli ehkä liian lämmin
Iltatuuli laulaa lempeämmin
Sen kuiske vain on minun seuranain
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas kerran olla sain, kahden vain
Katson autiota hiekkarantaa
Mulle kauneimmat se muistot antaa
Kesäpäivän, jolloin sain mä olla onnekkain
Miks saavuin tänne yksin istumaan
Näin myöhään kun ei liiku muitakaan
Tämä matkani on ensimmäinen,
jolla olen aivan yksinäinen
Nyt muisto vain on kaunis seuranain
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas kerran olla sain, kahden vain
Katson autiota hiekkarantaa
Muistot mulle yhä lämmön antaa
Ikään kuin sä vielä nytkin oisit rinnallain
Katson autiota hiekkarantaa
Meri vaahtoaa kuin lasta kantaa
Yhtä kevyesti kannoit silloin mua sä niin, suudeltiin
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas kerran olla sain, kahden vain
Katson autiota hiekkarantaa
Ajatukseni mun kauas kantaa
Täällä minä sinun kanssas kerran olla sain
