Käy minun vierelleni istumaan
ja kuule laulu aaltojen.
Lyö meri kallioihin kuohujaan,
me oomme pisaroita sen.
Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.
Syysiltaan sulaudumme tummuvaan,
me oomme varjoja sen vain.
On täällä ikuisina paikoillaan
nää rantakivet rinnakkain,
ja niihin jää nimikirjaimet nää,
kun kaikki muu häviää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
nuo kuvat kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.
Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.
