Harha - Khid

Näist ääriviivoist en oo löytäny jalansijaa

valmiina polttamaan levyhyllyt ku eskapismiki vie vaan tilaa.

Paannun raivooni, aamupiirretty maratoni

kojootti juoksee jyrkänteeltä, mä mietin juostes miks mä teen tän.

En omista teeveet enää, kamat ikkunast teeveen perään

maailmassa mis ihan sama on mielipide ja mielipaha.

Ota ny selvää sit, mitä sä tääl ees tavottelit

puolet ajasta ku et halunnu herätä siit mihi nukahdit.

Ei oo olemas keskusteluu syvällistä; vaa hyvä tai huono

kerro miltä tuntuu, sillonku tietää mitä puuttuu.

Fiilistely ei kiinnosta, enkä samaistu henkisyyteen

henkireikä pelkkä hole, universumille mä nostin syytteen.

Ei pettymystä, ei perinpohjasta katkeruutta

niinku niil

joiden mielest elämän pitäs olla muuta.

Mitä sä tiedät paremmasta

et eläny aiemmassa

vaikka kuinka tuntuiski silt, ettet oo täst maailmasta.

Aikaa tuhlattu vaa, puhumal katoavaisuudesta

se ei oo traagist, eikä sil oo tekemist koko helvetin asian kaa.

Kerro mulle kuinka sä kuolit

älä siit mitä kävi elämälles

tarinat jotka totuudel alkaa haukotuttaa mua eniten.

En nähny lopun alkuu

enkä sitä ku kaikki jatkuu.

Tuijottanu vaan piirrettyjä

ku tunnekuohu ei tunnu enää

Lopetin kuulleen kumartelun

elämäni helpoin erohetki.

Valmis feidaan kaiken kauniin

kiinnostaa vaan ghetto-tekki