Sä häntä katsot tuomiten, ensimäisen kiven heittäen.
Se joka pahiten satuttaa, joka tuskan aloittaa.
Mitään syytä ole ei, mut se lapsen itsetunnon vei.
Hiusvärin ja niittien seasta, et pyhyydessäs ihimistä tunnista.
Enkeleitä eksyneitä, siivin repaleisin jatkaa matkaansa.
Eläneitä ehkä vähän langenneita, mutta mikään ei tee susta parempaa.
Enkeleitä eksyneitä, maailman tuulet hiljaa tuudittaa.
Eivät ole pahoja, vain erinlaisia.
Ja noteen ymmärrystä, keskellä arjen harmautta.
Vain elämän jano pohjaton, jäljellä vapaudestaan on.
Te ette kaikkea tukahtumaan saa, ette sitkeyttä tahtoonne taipumaan.
Enkeleitä eksyneitä, siivin repaleisin jatkaa matkaansa.
Eläneitä ehkä vähän langenneita, mutta mikään ei tee susta parempaa.
Enkeleitä eksyneitä, maailman tuulet hiljaa tuudittaa.
Enkeleitä eksyneitä, siivin repaleisin jatkaa matkaansa.
Eläneitä ehkä vähän langenneita, mutta mikään ei tee susta parempaa.
Enkeleitä eksyneitä, maailman tuulet hiljaa tuudittaa.
