Puff on lohikäärme niin iloinen.
Nyt vaalenneet ja haalenneet ovat vanhat suomut sen.
Paperista tehtiin Puff kai aikoinaan.
Ja tuhat vuotta sitten Puff jo lähti maailmaan.
Ja Puff tuo lohikäärme, niin iloinen.
Kai eksyi kerran kaupunkiin, oli sumu hirmuinen.
Puff ei lentää voinut, niin löysi sen.
Tuo pihan poika pikkuinen, joka myös on iloinen.
Hän vanhan lohikäärmeen korjas kumiliimallaan.
Langat taittoi paikoilleen ja sai sen nauramaan.
Ja ilmaan siitä noustiin, se johti seikkailuun.
Kumpainenkin unohti, jo aivan kaiken muun.
Prinsessat ja prinssit vain linnoistaan.
Nyt katselivat kummissaan kuka lentää matkallaan.
Laiva merirosvon myös kauhistui.
Kun tulta syösten kidastaa sille Puff vain huusi, hui.
Näin lohikäärmeet lentää, mutta pojat varttuvat.
Leikin aika loppuu, työhön pojat tarttuvat.
Vanhan lohikäärmeen joku saattaa unohtaa.
Se aivan yksin rannalla näin poikaa odottaa.
Vaan Puff, nyt lohikäärme on entinen.
On pudonneet ja kadonneet kaikki suuret suomut sen.
Puff nyt piilossansa sua odottaa.
Jos löydät sen ja korjaat sen, joku jälleen lentää saa.
