Hän poiki päänsä havaintoasemalla, istui yksinäinen mies mielipuuhassansa,
ristikkolehtee täyttää ja kissaa rapsuttaa, kahvinkeitin tiuhaan tahtiin pulputtaa.
Puhelimenjohto piti seinästä napata, kun kiukkuiset ihmiset solkenaan soitteli,
välistä nuo soittajat miestä rasittaa, kuka sitä nyt kelin aina kohdalleen osais aavistaa.
Kukaan ei oo täydellinen,
kukaan ei oo täydellinen,
mies ainakin parhaansa yrittää
Välillä on poutaa joskus täytyy sataa, matalapaine silloin tällöin Suomeen hyökkää
näitä ja monia muita luonnonoikkuja, mies havaintovihkoonsa tulkitsee.
No ainakin, ainakin yhdesti, hän napakymppiin osasi, kun kerran krapula kohmeloidussaan,
sattui Suomeen takatalvee povaamaan.
Kukaan ei oo täydellinen,
kukaan ei oo täydellinen,
mies ainakin parhaansa yrittää
Kukaan ei oo täydellinen,
kukaan ei oo täydellinen,
mies ainakin parhaansa yrittää
