Niin poika tyttöään rakastaa kuin ei olisi muita täällä lainkaan
ja haluaa, tahtoo päivästä toiseen kantaa iloja ja suruja
he jakavat salaisuuksia ja kaipuu on liian kaunista
ei sitä voi sanoin kuvailla paitsi tietenkin näin:
Kiitän luojaani sinusta, kiitän luojaani sinusta
Niin äiti lastaan tuudittaa hellimmin käsivarsillaan
ja haluaa, tahtoo elämän opettaa
kyynelillään kastelee sen maan jolla lapsensa hiljaa kasvaa saa
yön syliin hiuksiaan silittää ja jättää uneen lämpimään
kuiskaa vielä näin:
Kiitän luojaani sinusta, kiitän luojaani sinusta
Niin ystäväänsä vuoteessaan rukouksissaan muistaa
ja haluaa kiitoksen taivaisiin kohottaa
vietetyistä öistä saa aamuun valvotuista laulamaan
yhdessä yössä kun oppivat toistensa sielut tuntemaan
laulu kiirii halki maan: kiitän luojaani
Kiitän luojaani sinusta, kiitän luojaani sinusta
Kiitän päivistä, kiitän hetkistä, valvotuista öistä
kiitän sydämen retkistä, syleilyistä, noista rakkauden töistä
