Istuu portailla seuranaan joku puolituttu, kuka vaan
ylpeänä pullosta juo päivän annoksen unohdusta
Tyttö mustassa mekossaan kastuneet meikit kasvoillaan
puhuu hymyillen kuolemasta vaikka on lapsi vasta
Hei kuka voisi sinut pelastaa, kuka saisi tuskan kuolemaan
ei sellaista humalaa olekaan joka saisi sielun nauramaan
Hei kuka voisi sinut pelastaa, kuka saisi tuskan kuolemaan
ei sellaista humalaa olekaan joka saisi sielun nauramaan
Tyttö lastenvaunuissaan itkee lunta niskassaan
äidin askel horjahtaa ja silmät tyhjää tuijottaa
Ihmiset välttää katseillaan vaan hetken päästä kuiskaillaan:
"Voi tuota pientä lasta." No mikä estää auttamasta?
Hei kuka voisi sinut pelastaa, kuka saisi tuskan kuolemaan
ei sellaista humalaa olekaan joka saisi sielun nauramaan
Hei kuka voisi sinut pelastaa, kuka saisi tuskan kuolemaan
ei sellaista humalaa olekaan joka saisi sielun nauramaan
(sielun nauramaan)
Ja minä tahtoisin vain huutaa kovempaa kuin milloinkaan
jättää kaiken ja juosta tuota naista halaamaan
ja minä tahtoisin käydä tytön viereen istumaan
ottaa kädestä ja auttaa luottamaan
vaan en sano sanaakaan, sokea toista taluttaa
Tiedän kuka voisi sinut pelastaa, kuka saisi tuskan kuolemaan
silti en sano sanaakaan, sokea toista taluttaa
Tiedän kuka voisi sinut pelastaa, kuka saisi tuskan kuolemaan
silti en sano sanaakaan, mikä minua vaivaa
mikä minua vaivaa
sokea toista taluttaa
