Kalevan miekka - Kotiteollisuus

Minussa asuu kansan rivit syvät

ja lopulta ne minut hyväksyvät

vaikka ovat minut unohtaneet

Olen sentään kansan peilikuva

ja nyt elän täällä vainottuna

olkaa kirotut te uskonne kadottaneet

Rivit minusta kirjoitetut

oodit minusta lauletut

eivät meille tee tarpeeksi kunniaa

Hautaani täytetään kirouksilla

vihalla ja manauksilla

sorretaan ryhtiä valmiiksi kumaraa

Minä olen Kalevan miekan kantaja

olen pohjoisen surun ja murheen antaja

minä köyhän kansan viljaa niitän ja

sen runsasmuotoiset naiset siitän ja

orgiat vain jatkuvat ja te hyväkkäät

ette tiedä onko hautajaiset vai häät

sillä olen Kalevan miekan kantaja

olen pohjoisen surun ja murheen antaja

Mielipiteeni ryvettyneet

ovat museossa pölyyntyneet

vanhaa virttä veisaan korvessa

Suot väkisin pelloiksi teen

perheen ajan pakkaseen

ties monennessako polvessa

Minä olen isienne kuva

totinen, helposti haavoittuva

vielä täältä nousen ja sitten näät

Tanssiessa astun varpaillenne

silti kuulumme toisillemme

kanssani vietät ikimuistoiset haulikkohäät