Kuun ja auringon
Välissä olento on
Käärmeen kasvot ja
Rippeet enkelin
Sekö minusta
Jäljellä enää on
Missä olin ja
Missä lentelin
Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
Tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan
Ja pieni ihminen ristii kätensä
Rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
Ei sitä kukaan kuule ja
Jos jostain joskus löytyy jumala
Ei se lapsekseen, kuvakseen
Minua tunnista
Unohduksen
Sylistä nousee
Raudanharmaalle
Taivaalle
Lintujen parvet
Kun tuuli levittää
Tomua
Yllemme
Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
Pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä
