Isot miehet räpläävät, kännyköitä läppäreitään.
Kuin pippeleitään, katukahviloissa ravintoloissa.
Heilutaan kuin heinämiehet, vaikkei peltoa näy missään.
Ja iso mies on hädissään, kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Sähkösaunan hämärässä, hinkkaa ihoaan pilalle.
Itsensä vereslihalle, kun yrittää häpeänsä pestä pois.
Rakastaa muttei sitä sano, ei pyydä anteeksi ei ano.
Elää kuin elävä kuollut, herää mies ota tv: si ja käy
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Mies on lohduton näky, kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai
Ukonhauta!
Onnen hetkiä vain, unessa tai humalassa.
Naisen päällä rimpuillessa, suu on kiinni mutta ukko huutaa.
On niin saatanan hauskaa, että viimein kuollaan naruun.
Lopputon ukkojen jono, kääärmeen lailla kiemurtelee Tuonen lehtoon.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Mies on lohduton näky, kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai
Kuin umpeen kasvanut polku tai tie joka lapsuuden raunioille vie.
Oli sitten naisen kainalo tai maantie, osoiteeseen samaan meitä molemmat vie.
Ukonhauta!
Miksei koskaan käsiänsä voi ulottaa, edes katajaan kun kuuseen kurottaa.
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
Ukonhauta!
