Niin tuttu ja turvallinen tie
muttei tietoa, minne se vie
maisema on runokas
se on kuin viides vuodenaika
taika, jonka voit muka selittää
Ja kun sinä käskit
silloin kukotkin lauloi
ja kanat kusi hunajaa
Miltä tuntuu, kun kaikki ei oo
valmista ja muka ihanaa?
Miltä tuntuu, kun et olekaan
oman itsen herra?
Ja kun kaikki kaatuu
minä tiedän, ett sen kerran
yhtälö ei kestä muuttujaa
Vanhat vaatteet kantavat muistoja
niistä tahdot riisuutua
olet uusi ihminen
mutt vanhan elämäsi omaisuutta
sitä et tahdo ymmärtää
Tunnet kuinka maa
tärisee jalkojesi alla
omatunnolla on kai asiaa
Miltä tuntuu, kun kaikki ei oo
valmista ja muka ihanaa?
Miltä tuntuu, kun et olekaan
oman itsen herra?
Ja kun kaikki kaatuu
minä tiedän, ett sen kerran
yhtälö ei kestä muuttujaa
Ja nyt kaikki kaatuu
tiedän minäkin sen verran
