Kaksitoista vuorivaahteraa
Rinkinä seisoo
Lehdetönnä oksat keinuu
Pimeässä
Samettiset verhot ujosti heiluu
Palanut öljy syysyössä tuoksuu
Pelko on avain
Pelko on avain
Tuuli hetken lepää
Se huilii paikoillaan
Lehto on aivan hiljaa
Se odottaa
Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu
Kun portti aukeaa
Pelko on avain
Pelko on avain
:
Punahuoneessa istun, verhotussa
Musiikki leijuu ilmassa
Veripukuinen mies nauraa ja tanssii
Tuulen heiluttamissa oksissa
Kun musiikki päättyy
Valot välkkyy punaisessa huoneessa
Nauru kuin petojen pidot
He kutsuvat paikalle tulen
En ole enää minä
Kaksitoista vuorivaahteraa
Rinkinä seisoo
Lehdetönnä oksat keinuu
Pimeässä
Samettiset verhot ujosti heiluu
Palanut öljy syysyössä tuoksuu
Pelko on avain
Pelko on avain
