Järven peilissä taivaan kaari,
sama katto kuin ennenkin.
On hehkussaan mittumaari,
näinä öinäkö nukkuisin.
Nämä kesäiset järven seljät,
utuverhoihin kietoutuvat.
Ja muistojen kuvat niin heljät,
peilipinnasta heijastuvat.
Jätän sieluni tänne kun lähden,
rannan kiviin sen piilotan
ja avulla tuon suuntatähden
palaan takaisin, uskothan.
Jos viivynkin maailmalla,
niin muistathan kuitenkin;
löydät sieluni kuiskaamalla,
näyttää tien tähti sinullekin.
. . .
Ajan hiekkaan aikanaan peittyy,
jäljet ahnaitten askelten.
Silloin viimeistään toiveeni täyttyy,
kun on sammunut liekki nyt.
Kuvan kesäisen yön valoisimman,
löydät tähteni otteesta,
rantakiven rosoisimman
tunnet hennosta hehkusta.
Jätän sieluni tänne kun lähden,
rannan kiviin sen piilotan
ja avulla tuon suuntatähden
palaan takaisin, uskothan.
Jos viivynkin maailmalla,
niin muistathan kuitenkin;
löydät sieluni kuiskaamalla,
näyttää tien tähti sinullekin.
San. Kyösti Mäkimattila, Säv. Olli Leppänen
