alussa maa oli autio ja tyhjä
yksin uiskentelin alkumeressä
ja aloin sua merestä etsiä
sun kuvas oli mun veressä
kambrikaudella nousin pinnalle
tunsin tuoksus luona piilipuun
evoluutio viskas mut rinnalle
tyrannosauruksen suun
trilobiittinä luokses mä ryömin
oon etsinyt sua kauan
oot lähellä kuulen sydämesi lyönnin
nyt vain sulle laulan
kymmenellä jalallani kapakat
oon sua etsiessä kolunnut
ja napsinut salaryypyt napakat
vain sua oon aina halunnut
ei mitään merkitse aika
tiedän että silmilläni silmäsi löydän
kuusisataa miljoonaa vuotta
tällaisena oon kiertänyt pöydän
