Nukut nyt siinä omalla puolellasi.
Ihosi kalpea hauras on kuin paperi.
Nukut edelleen niin kuin nuori mies,
heräät vasta kun on aamu.
Läpi talvien, ohi kesien
vierelläsi olen maannut.
Hääpäivä oli lämpöinen
kesäkuussa nelkytviis.
Minkä silloin tiesin oikeeksi,
se vieläkin on niin.
Ja kun tuuli kylmä kulkee,
tuuli kylmä kulkee,
ikuisuuteen sinut vie,
ethän huolta musta kanna,
huolta musta kanna.
Vierelläsi silloin vie mun tie.
Kahvisi mustan aina samalla tuolilla juot.
Perjantai-iltaisin edelleen kukkia tuot.
Oonko vieläkin yhtä kaunis,
kaunis niin kuin oli hänkin.
Luulit että en koskaan huomannut,
mut mietin kauan miksi jäisin.
Hääpäivä oli lämpöinen
kesäkuussa nelkytviis.
Minkä silloin tiesin oikeeksi,
se vieläkin on niin.
Ja kun tuuli kylmä kulkee,
tuuli kylmä kulkee,
ikuisuuteen sinut vie,
ethän huolta musta kanna,
huolta musta kanna.
Vierelläsi silloin vie mun tie.
Nukutaan kulta, kumpikin on väsynyt.
Minä oon tässä sun vierelläs aina ja nyt.
