Ensivaikutelmaa - Laura Voutilainen

Mun aika ei liiku, mun kello ei käy

Sun tulevan toivon, vielä ei sua näy

En halunnut riitaa ja silti kylvin sen

Nyt syytösten keskellä kylven

Oot valoa pelkkää, sieluun pimeään

Tää kipeä tunne, sehän on ikävää

Sitä pyydä ei kukaan ja se saapuu kuitenkin

Se ottaa ja vie aina mukaan muistoihin

En ollut uskoa silmiäin

Kun sinut vierelläin ensikerran näin

Ei totta mun kuvitelmasta

Ihailin vasta ensivaikutelmaa

Kun maailma muuttui, muutuin minäkin

Jos jotakin puuttui, minä niin pelkäsin

Jo sen unohtuvan mistä tunsin maailman

Minä unohdin mielestä kuvan kirkkaimman

En ollut uskoa silmiäin

Kun sinut vierelläin ensikerran näin

Ei totta mun kuvitelmasta

Ihailin vasta ensivaikutelmaa

Nyt hahmos tunnen kaukaa

Kun saapuvan sun nään

Sä oot kuin silloin ensikertaa

Kun näin sut tiesin luokses jään

Ja niin jäin sinuun kiin

Oon hetkessä taas

Kuulun sun aikaas

En ollut uskoa silmiäin

Kun sinut vierelläin ensikerran näin

Ei totta mun kuvitelmasta

Ihailin vasta ensivaikutelmaa

Ensivaikutelmaa, ensivaikutelmaa