Tuas on meirän pitkät pellot,
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
Kivinavetat ja harmaat ladot.
Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.
Ei enää elätä isäni pitkät pellot,
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa,
Niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
Ennen pitkää on taas lokakuu.
Autioituu pihat ja salot,
Autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan maailman humuun?
Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.
Tuas on meirän pitkät pellot,
Tuas on meirän vainio.
Sammaloituu talojen katot,
Kivinavetat, harmaat ladot.
Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.
